Antibiootin valinta vaatii taitoa

Joskus potilaalta kuulee ajatuksen, että aiemmin jokin antibiootti ei ollut riittävän vahva vaan jokin toinen, vahvempi antibiootti sitten lopulta auttoi. Antibioottien valinnassa ei ole sellaista määrettä kuin vahva tai vähemmän vahva.

Antibiootti valitaan ensiksikin sen mukaan, mikä bakteeri oletetaan olevan kyseisen sairauden aiheuttaja. Nämä todennäköisimmät aiheuttajat ja niiden herkkyys tietyille antibiooteille tunnetaan. Esimerkiksi bakteerin aiheuttaman nielurisatulehduksen aiheuttaja on useimmiten A-ryhmän streptokokki, joka on lähes aina herkkä penisilliinille. Sen vuoksi antibiootiksi valitaan ensisijaisesti penisilliini.

Toiseksi antibiootin valinnassa huomioidaan sen kulkeutuminen infektiokohteeseen eli se, miten antibiootti imeytyy sinne, missä tauti on, kuten esimerkiksi välikorvaan tai nielurisakudokseen.

Kolmanneksi on erittäin tärkeää valita antibiootti, joka on kirjoltaan mahdollisimman kapea. Tämä tarkoittaa sitä, että valittu antibiootti tuhoaisi mielellään vain kyseisen taudin aiheuttaneen bakteerin eikä muita, hyödyllisiä bakteereita. Mitä laajakirjoisempi antibiootti on, eli mitä useammanlaisia bakteereja se tuhoaa (yleensä tällä tarkoitetaan alussa mainittua ”vahvaa” antibioottia), sitä varmemmin se tuhoaa myös ihmisille tarpeellisia bakteereita esimerkiksi suolistossa. Hyödylliset bakteerit näyttävät olevan mukana muun muassa ihmisen puolustusmekanismien toiminnassa ja ehkä myös painon säätelemissä. Tältä osin tieto viime aikoina on lisääntynyt merkittävästi ja uutta tietoa on varmasti vielä tulossa.

Neljänneksi tietysti pitää huomioida potilaan mahdollinen allergia ko. lääkkeelle. Varsin monesti potilaalla tieto siitä, että hän on penisilliinille allerginen. Tähän johtopäätökseen on tultu sen perusteella, että lapsena penisilliini kuurin aikana on tullut ihottumaa. Monesti näissä tapauksissa kuitenkin on kysymys siitä, että tuolloin on ollut virustauti, joka itsessään aiheuttaa ihottumaa. Tätä allergiailmoitusta ei kuitenkaan lääkettä määrättäessä voi jättää huomioimatta. Asia olisi mahdollista selvittä ihotautiklinikoissa allergiatesteillä mutta käytännössä se on harvoin tarpeen.

Alussa mainitussa esimerkissä, jossa ensimmäiseksi valittu antibiootti ei tehonnut, on yleisimmin kysymyksessä se, että kysymyksessä on ollut virustauti, johon antibiootit eivät auta ja tauti paranee itsekseen samalla kun toinen antibiootti on menossa. Tämä pätee erityisesti, kun on kysymys hengitystieinfektioista, kuten esimerkiksi korvatulehdus tai keuhkoputken tulehdus.

Antibiootin valinta on lääkärille pääsääntöisesti rutiinia mutta valinta silti on monimutkainen ja monia asioita huomioonottava prosessi.