Kuumeinen ja rohiseva lapsi
Eero oli ollut jo kaksi päivää kuumeessa. Kuume kohosi iltaisin ja nousi aina 39 asteeseen. Öisin Eeron hengitys rohisi ja äiti ja isä nukkuivat huonosti. Päivällä poika kuitenkin oli hyvävointinen ja jaksoi leikkiä. Iltaa kohden kuume alkoi taas nousta, yskä alkoi lisääntyä ja äiti ja isä huolestuivat. Vanhemmat päättivät tuoda lapsen yleislääkärin vastaanotolle.
Tulosyy:
Puolentoista vuoden ikäinen poika oli tullut kuumeiseksi kaksi päivää aikaisemmin illalla. Yön aikana alkoi yskä ja hengityksen rohiseminen.
Anamneesi:
Lapsi söi vähän huonosti, mutta joi kuitenkin vettä ja maitoa. Edellisenä yönä lapsen nukkuminen oli huonoa, oli hengityksen rohisemista ja lapsi myös äidin mukaan haroi korviaan. Aikaisemmin lapsella oli ollut yksi korvatulehdus noin puoli vuotta aiemmin, joka oli hoidettu amoksisilliini-antibiootilla. Sen jälkeen lapsi oli käynyt näyttämässä korvaansa lääkärille ja se oli todettu terveeksi. Virtsaaminen ja ulostaminen olivat olleet normaalia.
Mitä esitiedot kertovat:
Esitietojen perusteella syntyy käsitys, että lapsi on ollut aikaisemmin kohtalaisen terve ja että lapsi saa riittävästi nestettä. Sairaus on myös kestänyt varsin lyhyen aikaa ja oireilu viittaa hengitystieinfektioon, jotka pääsääntöisesti ovat viruksen aiheuttamia. Tätä ajatusta tukee se, että lapsen yleistila on ollut hyvä, joten esimerkiksi bakteerin aiheuttama keuhkokuume on epätodennäköinen. Bakteeritaudeista kysymykseen tulee lähinnä välikorvan tulehdus. Tämän jälkeen tehdään kliininen tutkimus eli status. Statuksessa on tarkoitus vahvistaa anamneesin perusteella syntynyttä työdiagnoosia ja sulkea pois muita sairauksia.
Status:
Yleistila hyvä, sydämestä auskultoiden ei erityistä, keuhkoista limaista rohinaa sisään- ja uloshengityksessä, vatsa palpoiden pehmeä ja myötäävä, ei aristusta, nielu siisti, kaulalla ei suurentuneita imusolmukkeita, tärykalvot punoittavat mutta liikkuvat.
Mitä status kertoo:
Statuksessa poikkeavana löydöksenä tuli esille rohiseminen keuhkoauskultaatiossa. Se kertoo siitä, että keuhkoputkissa on limaa. Tärkeää oli, että sieltä ei kuulunut keuhkokuumeeseen sopivaa ritinää eikä merkittävää obstruktiota eli keuhkoputkien ahtaumaa. Lisäksi tuli esille punoittavat tärykalvot. Ne kuitenkin liikkuivat normaalisti, joten välikorvantulehdusta ei ollut. Punoitus, samoin kuin rohina, ovat merkki hengitysteiden virusinfektiosta. Kaulan palpaatiossa etsittiin suurentuneita imusolmukkeita. Huomattavasti suurentuneena ne antavat vahvistusta mahdolliselle bakteerin aiheuttamalle nielurisatulehdukselle tai korvatulehdukselle, mutta ovat usein suurentuneita myös virustulehduksissa.
Laboratoriotutkimukset:
Tässä tapauksessa laboratoriotutkimukset eivät olleet tarpeen, koska potilaan yleistila oli hyvä, oirekuva ilmeinen ja keuhkoauskultaation perusteella ei ollut syytä epäillä keuhkokuumetta tai muuta vakavaa sairautta. Tärykalvojen liikkuvuus kertoo siitä, että ilmanpaine pääsee normaalisti tasaantumaan välikorvissa. Hengityksen rohina johtuu keuhkoputkissa olevasta limasta ja siitä, että lapsella hengitystiet ovat ylipäätänsä pienet, joten vähäinenkin määrä limaa tukkii niitä.
Pienen lapsen arvioinnissa on kaikkein tärkeintä lapsen yleistila. Virusinfektiokin voi johtaa lapsen väsähtämiseen ja kuivumiseen, jolloin sairaalahoito on tarpeen. Yleensä lapsen vanhempi on paras arvioimaan lapsen yleistilaa.
Hoito:
Koska kysymyksessä on virusinfektio, ei siihen ole varsinaista hoitoa. Antibiootit eivät auta. Tässä kuitenkin oireita helpottamaan aloitettiin hengitettävä salbutamoli. Annostelussa käytettään tilanlaajenninta, josta lääkettä voi hengittää 3-4 tunnin välein. Salbutamoli laajentaa keuhkoputkia ja saattaa helpottaa hengittämistä ja parantaa siten nukkumista.